Paino 62,5

Minä täällä taas, Aurora. Puoli kiloa siirrytty ylöspäin... Eikä mikään yllätys! Olen ollut sellanenkin possu viimeiset päivät.

Eilinen päivä alkoi hyvin, sosekeittoa, omena ja raejuustoa. Ja sitten vedin illalla kaks isoa hampurilaista tuplamajoneesilla! Kaksi, isoa! Mikä mua vaivaa? Vedin eilen myös suklaapatukan ja toissa päivänä sipsiä ja keksiä. Mä oon ihan repsahtanut. Näin mulle joskus käy. Saatan antaa itselleni luvan rohmuta vähän hyvää. Sitten se määrä kasvaa isommaksi. Seuraavana päivänä sama meno jatkuu, vaikka edellisen päivän piti olla viimeinen herkkupäivä puoleen vuoteen... On myös tajutonta mitä määriä pystyn ahtamaan sisälleni kerralla. No okei, ällötyksen kourissa vetelin viimeiset hampparin jämät suuhuni. Kysymys kuuluu: Miksi pitää vetää enempää, kun on jo ihan ähky ja ällöttää?!

Tänään en ole vielä juonut kuin pari kuppia kahvia ja syönyt pari palaa tummaa suklaata. Ajattelin pian syödä lisää eilistä sosekeittoa. Illan suunnitelmista ei ole vielä tietoa. Yritän pysyä mahdollisimman vähällä ruualla tänään. Jos joku kysyy, niin tää ei ole vielä edes epäterveellistä. Mähän vain noudatan tän hetken kuuminta dieettiä, 5-2-dieettiä... Paastopäivä menossa. ;)

Ja kun oikeasti ajattelee tätä mun ruokailua, niin eihän tässä ole mitään terveellistä kuin yksi sosekeitto. Ja sitäkin on normaalin ihmisen päivän kaloreihin nähden liian vähän.

Mulla on tästä asiasta tällä hetkellä aika ristiriitaiset tunteen. Tämä tuntuu tyhmältä. Tuntuu, että en ole ollenkaan kontrollissa omista syömisistäni. (Enkä olekaan!) Tämä ei tunnu terveeltä. Lisäksi mua stressaa se, että olen pian lähdössä matkalle eikä tällä syömisellä todellakaan olla bikinikunnossa muutaman päivän päästä. Toisaalta kyseinen matka on osa syy siihen, miksi olen ollut liian rennoin ottein tän syömisen kanssa. Loman jälkeen sitten, tiedättehän... Olen myös järkeillyt tämän siten, että vaikka saisin pari kiloa nesteitä pois ennen matkaa, niin pam! ne tulis heti takaisin ja sitten olo vasta olisikin kuin mursulla siellä rantakalliolla. Nimittäin pakettiin kuuluu all-inclusive. Ruokaa, ilmasta ruokaa pitkin päivää, niin paljon kuin jaksaa syödä! Todellakin loman jälkeen sitten...

Ja pahoittelut, bloggailuun tulee sitten se viikon tauko matkan takia. Palaillaan!

Inspiration or not? - Keeley Shaye Smith

Girls, we have hope!

Tuskin kukaan haluaa näyttää possulta, edes kauniilta sellaiselta. Niinpä meistä suurin osa haaveilee pysyvästä timmistä ja hoikasta kropasta. Sitä ei tavoitella vain ulkonäön vuoksi vaan myös terveellisemmän elämän vuoksi. Kaikki laihduttaminen ja hoikkuus ei siis johdu siitä, että tavoitellaan vain miesten (tai naisten) katseita. Onhan se kuitenkin kiva näyttää myös muiden edessä hyvältä. Nyt meidän naisten ei tarvitse kuitenkaan olla huolissamme, sillä miehille kelpaa myös vähän tukevampi tavara. Jopa niille kuuluisille hottiksille!

Kyllä, saanen esitellä Pierce Brosnanin vaimon, Keeley Shaye Smith/Brosnan. (Itse en oikein syty Piercestä, mutta kyllä miekkonen aika monen naisen päiväuniin on kuulunut parhaimpina vuosinaan.) Toki Keeley on parin alkuvuosina ollut melkoinen hottis itsekin, mutta kuten sanotaan, häiden jälkeen se kaikki muuttuu. Pari on tavannut vuonna 1994 ja ollut naimissa vuodesta 2001 lähtien.

Upeaa, että maailmasta löytyy näitäkin miehiä, jotka eivät hylkää vaimoaan pienen painonnousun vuoksi, vaikka saisivat kenet tahansa. Pierce ansaitsee mojovat pisteet. Keeley saa arvosanan +-0. Pointsit tietenkin siitä, että hän ei selvästikään stressaa liikaa omaa painoaan ja ulkomuotoaan. Hän saattaisi antaa hyvän esimerkin, ettei kaikkien tarvitse olla superskinnyja. Miinusta tulee siitä, että oli sitten kuka tahansa ja kenen tahansa kanssa naimisissa, ei näin suuri painonnousu kuitenkaan tee esimerkistä kovinkaan terveellistä eikä omaa puolisoaan pitäisi panna kestämään noin suurta muutosta. Eihän Pierce tuon näköistä naista nainut. Mutta... rakkaus, kaiken se kestää... <3

Syömishäiriö - meillä kaikki on se?

No siltä ainakin tuntuu. Tästä on keskusteltu lähipiirissä ja juoruttu toisten selkien takana. (No ei pahaa pahuuttaan.) Meillä kaikilla on se! Tuttavapiireissä on tultu siihen tulokseen, että oikeastaan kaikilla tutuilla on jonkin asteinen syömishäiriö. Tuntuu, että se ei vaan rajoitu meihin, vaan todella moneen nuoreen (nuorehkoon? Oonko minä enää nuori? :D) tyttöseen.

Yhdellä mun ystävistä on anoreksia. Hän itsekin sen tiedostaa, mutta haluaa vielä laihtua vähän lisää. Loputtomasti. Hieman salaisempaa tietoa on, että mun toisella ystävällä bulimia. Siitä ei puhuta ääneen, mutta kyllä se aika yleisesti salaisessa tiedossa kaikilla on. Ja entäs sitten me loput?

Väittäisin, että myös minulla on syömishäiriö. Luokittelisin sen "epätyypilliseksi syömishäiriöksi" eli Wikipedian mukaan lyhyemmin EDNOS. Mulla se on väliltä BED (ahmimishäiriö) ja ortoreksia. Noudatan orjalliseti kaikenlaisia terveellisiä dieettejä ja sitten sorrun ahmimaan kaikenlaista roskaa. Toki ei ole häiriöllistä syödä terveellisestä ja herkutella silloin tällöin, mutta kun se ruoka alkaa pyöriä jatkuvasti mielessä tyyliin: "Mitä söisin nyt?" "Mitä söisin seuraavaksi tai myöhemmin tänään?" Mihin kellon aikaan söisin?" "Voinko syödä tuota?" "Jos syön tuon, niin en syö tätä?" "Voinko syödä sen kerralla vain jaanko kahteen osaan?" "Paljonko siinä on kaloreita?" Lomailut kuluvat kutakuinkin niin, että pohdin: "Missä syödään seuraavaksi?" "Miten järjestetään nähtävyyksien katselukierros, että saadaan syödä sopivissa väleissä?" "Entä jos sielä ei voi syödä? Menee ihan perseelleen mun rytmi?" "Voi täälläkin on niin hyvää ruokaa! Muutetaan tänne asumaan, että saadaan aina syödä tätä herkkua!"

Kaikki, siis elämä, pyörii jatkuvasti ruoan ympärillä. Kaikki täytyy suunnitella ruoan ehdoilla eikä ruokailua koskaan jätetä "katotaan sitten" - tilanteen varaan. Samaa mieltä tuntuvat olevan useimmat tuttavani. Maailma pyörii ruuan ehdoilla. Kovan pohdinnan alle kuuluu myös liikunta. Että millon sitä ehtii sitten liikkua? Siitä ei tosin oteta liikaa stressiä, mutta pistää harmittamaan vietävästi, jos hyvä järjestely ja aikataulutus romuttuu arjesta poikkeavan tapahtuman vuoksi.

Poikkeuksena tämä anorektinen ystäväni me kaikki loput ollaan ihan normaalipainoisia. Jojoillaan toki useimmat, mutta normaalipainon rajojen sisällä. Kaikki tuntuu syövän suht normaalisti eikä päälle päin kenenkään ulkomuodosta tai julkisesta ruokailukäyttäytymisestä paista minkääntapainen syömishäiriö läpi. Jokaisen pään sisällä jyllää kuitenkin hurjatkin kuvitelmat omasta kehosta, ruokailutottumuksistaan, ruuasta ja liikunnasta. Mikä meitä vaivaa? Ollaanko me vain kehitetty tällainen EDNOS-piiri keskenämme vai onko kyse jostain suuremmasta? Syytän nykyisiä median luomia ja yhteiskunnassa vallitsevia kauneusihanteita, laihuuden itseisarvoa ja uutta terveystietoisuutta näistä jumalattomista paineista ja odotuksista joita meihin naisiin (ja miksei miehiinkin) luodaan. Juu, toki me naiset kehittelemme niistä suurempia omien päidemme sisuksissa, mutta kyllä se kipinä niistä sinne on jostain muualta syttynyt.

Oletteko muuten koskaan huomanneet, että kun hollywood julkkikset saavat laihdutettua ylimääräiset kilonsa, niin johan sitä hehkutetaan ja myönnetään "Olinpa lihava! Nyt on paljon parempi olo näin laihempana." Mutta sitten kun löytyy näitä anorektisen laihoja tähtiä, niin he eivät koskaan myönnä edes jälkikäteen olleensa liian laihoja. Toki moni saa jossain vaiheessa vähän lisää lihaa luidensa ympärille, mutta siitä ei tehdä mitään haloota. Edelleen kielletään tuo tajuton laihuus, "Minä vain olin niin innostunut liikunnasta." "En ollut liian laiha, kuva vääristää!" "Ei puhuta siitä..." Laihuus on normi, voi olla liian-laiha tai laiha, mutta se ja sama kunhan ei ole lihava.

Toisaalta en haluaisi olla yhdenkään staran kengissä. Heidän ulkonäköään ja painoaan saa arvostella surutta. Myös minä teen niin. Arvostelen liian laihoja ja liian lihavia, mutta yli oman ymmärrykseni menee se pieni pilkunnussiminen ja superkyylääminen laatujournalismin puolella. Hui, Jennifer Aniston on varmasti raskaana! Katsokaa tota sen mahaa! Sillä on selvä baby bump! Ja minä siinä tuijotan ihmeissäni Jenniferin kuvia, että jos tuo on raskaana, niin minäkin oon joka päivä viimeiset vuoteni ollut kolmannella kuulla raskaana...

Mielipiteitä? Onko sinulla syömishäiriö?

Tähtien kamalat käsivarret

Kroppa timmissä kunnossa vielä viisikymppisenä? Lihaksikas ja rasvaton vartalo läpi vuosien? No ei kiitos ainakaan näiden kuvien perusteella! Jos näiden tähtien (Denise Richards, Madonna, Sarah Jessica Parker,  Janice Dickinson) käsivarsiin saisi edes lorauksen pumpata rasvaa, niin olisin tyytyväinen. Totuushan on, että iän myötä kehon rasvat yleensä lisääntyvät. Nämä naiset ovat pitäneet huolta, että niin ei ole käynyt heidän kropilleen. Kollageenin ja elastisten kuitujen ikääntyessä ihon kimmoisuus vähenee ja se "löystyy". Yhdistettynä myös vanhentumisen myötä tapahtuneeseen ihon ohenemiseen nämä syyt sekä pakonomainen tarve saada kehon rasvaprosentti nollille ja hiukan lihasta jäljelle eivät ole muokanneet mm. näiden tähtien käsivarsista kovinkaan imartelevan näköisiä.

Toisaalta Madonna ja muut antavat hiukan toivoa, että rasvaton kroppa ei ole mahdottomuus. Onko se sitten kaunista on toinen juttu. Tähän voimme tietenkin pyrkiä, mutta kovan työn saa tehdä, että samaan kuntoon pääsisi. Lopputulos näiden käsivarsien tavoittelussa voi olla hyvinkin siedettävä, kun tietää koska lopettaa. Toisin kuin eräät...

Joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen, että tavoittelen rasvatonta kroppaa näidenkin käsivarsien uhalla ja sitten neli-viisikymppisenä pumppaan pikkuisen lisää rasvaa takaisin habaani. No aloitan sen rasvattoman elämän tavoittelun heti tämän sipsipussin jälkeen... (hyi minä!)

Paino 62 kg

Tällä hetkellä painan itse 62 kg. Painavimmillani olen ollut 68 kg. Nyt on paino junnannut tuossa samassa reilussa kuudessakympissä ja tuntuu ihan hemmetin vaikealta saada tiputettua sitä alaspäin. Oon ihan liian koukussa ruokaan! Enkä vain herkkuihin vaan kaikkeen ruokaan. Se on ihan parasta. Ja paskaa, koska se lihottaa. Haluaisin painaa noin 50 kg, mutta ehkä realistisempaa olisi saada tiputettua edes 55 kg. Pituutta mulla on 165 cm eli noilla painoilla mun BMI olisi silti normaalin (ala)rajoilla.

Eilen söin vain yhden salaatin ja keksin kahvin kanssa. Hyvä minä! Mutta sitten meni ihan plörinäksi ja lähdin ulos ja kävin hesessä... Kotona ollessa on helpompi kontrolloida omia syömisiään, mutta ulkona, kavereiden tai perheen luona aina sortuu kaikenlaiseen. Kesä on siksi mennyt vähän niin ja näin. Odotankin kovasti syksyä (nyyh, vaikka kesä loppuu...), koska silloin saa normaalin arjen takaisin ja painokin saattaa tippua. Pääsen myös takaisin salille ja jumppiin eikä kukaan ole kyttäämässä mitä pistän suuhuni ja mitä en.

Terkuin Aurora ;)

Inspiration - Jennifer Hudson

kuva

Yksi suurimmista innoittajista laihduttamisessa on American Idol -kisaaja, näyttelijä, laulaja Jennifer Hudson. Vaikka Jennifer on kokenut kovia menetettyään julmasti äitinsä, veljensä ja sisarenpoikansa, tähti on aina esiintynyt julkisuudessa elämäniloisena ja positiivisena persoonana. Jennifer ei ollut isompaan vartaloonsakaan tyytymätön, mutta alkoi laihduttaa poikansa vuoksi. Jotta lapsi oppisi syömään terveellisesti, täytyy äidin näyttää esimerkkiä. Ennen laihtumistaan Jennifer ei edes tajunnut olevansa ylipainoinen.

Hudson onnistui laihduttamaan syömällä Painonvartijoiden ohjeiden mukaan sekä liikkumalla paljon lähes 40 kg ja on nyt kokoa 36. Hän kertoo syövänsä päivittäin suklaata, sillä Painonvartijoiden pisteitä laskiessa myös se on sallittua, kohtuudella. Jennifer on nyt tyytyväinen terveelliseen ja upeaan vartaloonsa eikä halua laihtua enempää. Hän haluaa nauttia elämästä ja ruuasta eikä kutistua liian pieneksi. Tässä tapauksessa kyse on elämäntapamuutoksesta, ei pikadieetistä.

Jenniferin tarina inspiroi terveelliseen laihduttamiseen. Liikuntaa, monipuolista ruokaa, iloa ja positiivisia ajatuksia. Laihduttamisen ei tarvitse olla rääkkiä ja paastoamista. Liikunnasta voi oppia nauttimaan eikä sillä haluta vain polttaa kaloreita. Laihduttamisen ajatus ei synny ulkonäöllisistä syistä vaan terveellisen ja esimerkillisen elämän etsimisestä, halusta olla hyvä roolimalli lapselle. Yleensä sanasta laihdutus tulee mieleen anoreksia, harmaa iho, elottomat hiukset, kitinä ja valitus, tuska, hiki, kermakakkuun sortuva possu, huono omatunto ja syyllisyys, mutta Hudson luo laihduttamiselle hymyilevät kasvot, värikkäät muodot ja onnistumisen ilon.

Blogista

Tässä blogissa käsitellään bloggarin näkemyksiä (yleensä naisten) vartaloista, niiden muodoista, laihduttamisesta ja lihomisesta, julkkiksista, urheilusta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Bloggari kertoo anonyymisti omasta laihduttamisestaan. Rehellisiä mielipiteitä omasta ja muiden vartaloista ja kauneusihanteiden tavoittelusta.

Huomaa, että

• bloggarin näkemykset ja rehelliset mielipiteet eivät välttämättä aina ole mukavia tai positiivisia.
• bloggari EI halua jakaa epäterveellisiä vinkkejä laihtumiseen, mutta virheitä voi sattua.
• blogin sisältö ei ole ehdoton totuus vaan bloggarin oma näkemys maailmasta.